Usvainen kuva organisaation kulttuurista ruokkii toiveajattelua

Organisaatiokulttuuri on tällä hetkellä kuuma ja ajankohtainen kehittämisalue. Kulttuurista kehittämistä tehdään tavalla tai toisella lähes jokaisessa organisaatiossa, sillä Peter Druckerin kuolematon lausahdus, kulttuuri syö strategian aamupalaksi, on iskostunut yritysjohdon tajuntaan yhtä sitkeästi kuin purkka tukkaan. Ja hyvä näin!

 Se, miten organisaatiokulttuuri mielletään, vaihtelee omien havaintojeni pohjalta suuresti. Siinä missä yksi hahmottaa kulttuurin työyhteisön muuttuvana yleisfiiliksenä, toinen taas kokee kulttuurin pesiytyvän jopa tapetteihin ja pysyvän muuttomattomana, vaikka ihmiset organisaatiossa vaihtuvat. Yhdelle kulttuurista kertoo se, miltä ajatus töihin menemisestä tuntuu sunnuntai-iltana vatsanpohjassa ja toiselle se, kuinka aidosti ja rehellisesti työyhteisön jäsenet uskaltavan ilmentää omaa ainutlaatuisuuttaan työarjessa. Kulttuurin kehittäminen on juuri tästä syystä hankalaa – jokainen meistä mieltää ja sanoittaa sen omalla tavallaan.

 Oma tapani hahmottaa organisaatiokulttuuri ilmiönä on tarkastella sitä ”yhteisön mielenä”. Perinteissä jäävuorimallissa yksilön mieli jaetaan mutkat oikoen tietoiseen, meren pinnan yläpuolella olevaan osa-alueeseen ja tiedostamattomaan, meren pinnan alapuolella olevaan osa-alueeseen. Tietoisella mielellä tarkoitetaan tietoisuutemme ulottuvissa olevia mielen toimintoja, kuten tietoista ajattelua ja analysointia. Tiedostamattomalla mielellä tarkoitetaan osa-alueita, joista emme ole suoraan tietoisia. Näitä ovat mm. tiedostamattomat arvot, asenteet ja uskomukset sekä ajattelu- ja toimintamallit, jotka ohjaavat meitä syvistä vesistä käsin.

 Organisaation tapauksessa meren pinnan yläpuolelle jää ilmapiiri, joka on helppo havaita yleisfiiliksenä työyhteisössä. Pinnan alapuolelle taas kätkeytyy varsinainen kulttuuri, joka on yhteisön jäsenille pitkältä tiedostamaton, vaikka se ohjaakin joka ikinen päivä organisaation jäsenten suhtautumista työhön ja käyttäytymistä toisiaan kohtaan. Positiivinen ilmapiiri uumoilee rakentavaa kulttuuria siinä missä negatiivinen ilmapiiri viittaa kulttuurityyppeihin, joissa ihmisten selviytymisstrategiat käyttäytymisen tasolla ovat puolustavia.

 Rakentavissa kulttuureissa yhdistyvät inhimillisyys ja tuloksellisuus. Ne ruokkivat organisaation jäsenten tavoitteellista toimintaa, aikaansaavuutta, halua kehittyä ja kehittää, keskinäistä arvostusta ja kannustusta sekä rakentavaa yhteistyötä. Passiivisesti puolustavat kulttuurit ruokkivat organisaation jäsenten pyrkimystä miellyttää toinen toisiaan sekä välttää muutoksia, vastuun ottamista ja ongelmien esiin nostamista. Aktiivisesti puolustavat kulttuurit taas saavat organisaation jäsenet vastustamaan toinen toistensa ideoita, kontrolloimaan toistensa tekemisiä, kilpailemaan keskenään ja vaatimaan itseltään liikoja.

 Ihminen sosiaalisena eläimenä on kuin kulttuurinen kameleontti – me alamme aina, sekä tietoisesti että tiedostamattamme, muistuttaa niitä yhteisöjä, joiden osia me olemme ja joiden keskuudessa toimimme. Jos haluamme aidosti ymmärtää oman organisaatiomme kulttuurista nykytilaa, meidän täytyy hahmottaa organisaation jäsenten kokemuksia laajalti. Mitä jäsenet kollektiivisesti uskovat, että heiltä odotetaan käyttäytymisen tasolla, jotta he ”sopivat” organisaatioon ja täyttävät odotukset.

 Jos emme ole tietoisia organisaatiokulttuurin nykytilasta, matka kulttuuriseen tavoitetilaan saattaa tyssätä syystä, jota emme ymmärrä. Autuas tietämättömyys saattaa kuitenkin olla myös tietoinen valinta, sillä tieto lisää tunnetusti tuskaa ja tässä yhteydessä yritysjohdon perskankut ovat grillihiilien yllä. Usvainen kuva organisaatiokulttuurin nykytilasta on myös omiaan ruokkimaan toiveajattelua: ”Kyllähän meillä on hieno kulttuuri jo nyt.”, ”Minulla on vahva tunne, että olemme kulkeneet merkittäviä askeleita kohti tavoitekulttuuria.” ja niin edelleen.

 Kun valitsemme tutkia ja katsoa tarkemmin, mitä usvan takaa ja pinnan alta paljastuu, pääsemme totuudenmukaiseen ja yhtenäiseen ymmärrykseen siitä, miltä pohjalta kulttuurisesti ponnistamme. Näin pystymme rakentamaan realistisen sillan nykytilasta tavoitetilaan ja saavuttamaan kestäviä kulttuurisia tuloksia. Tällöin kulttuuri ei syö strategiaa vaan mahdollistaa sen menestyksekkään toteuttamisen.

Kirjoittaja: Tiina Hulten, tiina@remind.fi